Ortodoksinen kirkkolaulu

Ortodoksinen kirkkolaulu on sielua helliviin säveliin yhdistettyä opetusta ja rukousta. Laulu on jumalanpalveluksen kieli, jonka kautta palvelukseen kokoontunut kansa kommunikoi Jumalan kanssa. Kirkkolaulu onkin erottamaton osa kirkkomme jumalanpalveluksia.

Jumalanpalveluksissa kanttorin tehtävänä on huolehtia kirkkolaulun laadusta ja kauneudesta, jotta se parhaiten palvelisi tärkeintä tehtäväänsä: auttaisi kuulijaa rukoilemaan. Siksi palveluksissa kirkkolaulusta vastaa pääosin kanttori sekä kanttorin johtama ja harjoittama kuoro. Joihinkin keskeisiin veisuihin kanttori voi kehottaa kirkkokansaakin yhtymään, ja joskus saatetaan toimittaa jumalanpalveluksia kokonaan kansan laulamana. Kirkon isät puhuvat kuitenkin kauniisti myös "sydämen laulusta", johon kaikki voivat äänettömästi osallistua läpi jumalanpalveluksen.

Jokainen voi rohkeasti rukoilla ja laulaa tuttuja kirkkoveisuja kotona esimerkiksi rukouskirjan avulla. Tälle sivulle olemmekin koostamassa pientä esittelyä yleisimmistä veisuista. Selvitämme niiden historiallista alkuperää, niiden käyttöä jumalanpalveluksissa sekä veisujen teologista sanomaa. Veisujen yhteyteen liitetään myös ääninäytteitä, joiden avulla niitä voi harjoitella.

Pyhä Romanos Melodos (1.10.) on kirk-komme tunnetuimpia hymnografeja. Häntä pidetään myös kirkkolaulajien suojelijana.