"Luoksemme on tullut"

Luoksemme on tullut Korkeudesta Vapahtajamme, Hän, valkeuden totinen koitto.
Ja me, jotka olimme pimeyden varjossa, löysimme totuuden, s
illä Kristus on syntynyt Neitseestä.

"Luoksemme on tullut" on Kristuksen syntymäjuhlan valovirrelmä, kreikaksi fotagogikon, tai eksapostilario, joka kreikan kielessä merkitsee sanaa lähettää. Näitä kahta termiä käytetään slaavilaisessa ja kreikkalaisessa perinteessä hieman eri tavoin.

Slaavilaisessa perinteessä valovirrelmä, светилен, on veisu, joka lauletaan tai luetaan aamupalveluksen loppupuolella kanonin ja pienen ektenian jälkeen. Nimitys juontaa juurensa siitä hetkestä, jolloin palveluksen ollessa päättymässä aamu alkaa sarastaa ja ensimmäiset auringon säteet alkavat tulvia kirkkoon. Myös veisun sisällössä puhutaan usein valosta, Jumalasta valkeuden antajana tai muistettavan juhlan tapahtumista. Joulun valovirrelmässä valon teema ja symboliikka on keskeinen: Kristus, todellinen Valkeus, syntyy ihmiseksi.

Eksapostilarioksi kanonin jälkeistä veisua kutsutaan venäläisessä käytönnössä silloin, kun kyse on sunnuntaivigiliaan kuuluvista, evankeliumilukuihin liittyvistä eksapostilarioista tai joidenkin juhlien veisuista. Kreikkalaisessa perinteessä valovirrelmätermiä käytetään suuren paaston aikana, muulloin taas käytetään nimitystä eksapostilario. Suurina juhlina valovirrelmä tai eksapostilario lauletaan ohjeen mukaan kolmesti.

Suurien juhlien valovirrelmistä tai ekspostilarioista on tehty hienoja ja juhlavia sävellyksiä, kuten esimerkiksi pääsiäisen veisusta "Oi Kuningas ja Herra". Myös joulun valovirrelmä on inspiroinut säveltäjiä, Suomessa tunnetaan erityisesti J. von Gardnerin sekä L. Bashmakovin sävellystyöt.


Tästä voit kuunnella Turun ortodoksisen kuoron äänityksen Gardnerin valovirrelmästä: