Kaste

"Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Matt. 28:19)

Kasteessa ihmisestä tulee kirkon jäsen. Kasteessa ihmisestä siis tulee kristitty. Kaste on elämän tärkeimpiä tapahtumia. Se on juhlava ja iloinen päivä. Seurakunta lahjoittaa kastetulle hopeisen ristin kasteen jälkeen.

Ortodoksisessa kirkossa kastetaan kaikenikäisiä lapsista aikuisiin. Useinmiten kastettava on vauva. Kasteen myötä ihminen liittyy maailmanlaajuiseen yhteisöön. Ortodokseja on maailmanlaajuisesti noin 250 miljoonaa, mikä tekee ortodoksisesta kirkosta maailman toiseksi suurimman kristillisen kirkon.

Ohjeet ja neuvot alla koskevat ensisijaisesti vauvan kasteeseen liittyviä seikkoja. Soveltuvin osin se koskee myös aikuisena kasteelle tulevan.

Kasteen järjestely alkaa ottamalla yhteyttä seurakuntaan. Kasteen on hyvä tapahtua kahden kuukauden sisällä syntymästä, toki myöhemminkin voi kastaa. Yhteydenotto seurakuntaan on kuitenkin hyvä tehdä hyvissä ajoin, riippumatta kasteen ajankohdasta. Sovitaan kasteen ajankohta ja paikka. Tällöin on myös tilaisuus kysyä, jos jokin asia askarruttaa. Voi myös sopia tapaamisen papin kanssa toimituskeskustelua varten.

Yhteydenotto on mielekästä tehdä, kun vauvan äidille (jos hän on ortodoksi) saapuu kirje seurakunnasta parin viikon sisällä vauvan syntymästä. Kirje sisältää lyhyen onnittelukirjeen ja virallisen lomakkeen.

Kasteesta päättävät lapsen huoltajat yhdessä. Äiti on kuitenkin määräävässä asemassa, jos sopua ei löydy. Toki jos isä on ortodoksi ja äiti esimerkiksi luterilainen, voidaan vauva kastaa äidin suostumuksella ortodoksiksi. Kyse on yhteisestä sopimisesta. Ortodoksinen kirkko toivoo, että lapset kastettaisiin ortodokseiksi.

Luontevin paikka kasteelle on kirkko. Siellä on kaikki tarvittava välineistö sujuvaan kastetoimitukseen – kastemaljasta hoitopöytään. Mikkelin ortodoksisella seurakunnalla on monta pyhäkköä seurakunnan alueella, ja ne kaikki ovat käytössä.

Merkittävin syy ei kuitenkaan ole käytännöllinen. Kirkon luontevuus kasteen paikkana on se, että kaste on nimenomaan kirkon jäseneksi tulemista.

Kaste kotona on toki mahdollinen. Syy kotikasteeseen voi olla vaikkapa etäisyys kirkkoon tai vauvan heikko terveydentila. Kysymys kasteen paikasta ei ole kynnyskysymys, mutta seurakunta toivoo, että kaste tapahtuisi kirkossa.

Toimituksen jälkeiset kastejuhlat järjestetään usein kotona. Näin voi menetellä vaikka kaste tapahtuisikin kirkossa. Itse asiassa juhlajärjestelyille on jopa enemmän tilaa, kun itse kaste toimitetaan kirkossa. Ortodoksista seurakuntasalia voi myös käyttää kastejuhlaa varten.

Kummeja voi olla useampi kuin yksi, mutta ainakin yhden kummin tulee olla ortodoksisen kirkon jäsen ja mielellään samaa sukupuolta kuin kastettava. Ortodoksikummi lausuu kasteessa muun muassa uskontunnustuksen kastettavan puolesta

Kaste ei ole nimenanto, vaikka näin monesti ajatellaan. Itse kastetta edeltää kylläkin nimenantotoimitus, mutta itse kasteella ei ole nimenannon kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa nimenanto voidaan toimittaa erillisenä toimituksena kahdeksantena päivänä syntymästä.

Ortodoksisen perinteen mukaan annetaan vain yksi nimi. Toki useampiakin voi olla, mutta ihmistä puhutellaan yleensä yhdellä nimellä, joten yksi nimi on jo riittävä.

Nimen – tai ainakin yhden niistä – tulisi olla kristillinen. Suurin osa suomalaisista nimistä on juuriltaan kristillisiä. Esimerkiksi Antti-nimi viittaa Andreakseen, joka osaltaan viittaa apostoli Andreakseen. Matti viittaa Matteukseen ja Liisa Elisabetiin. Nimi siis samalla viittaa suojeluspyhään.