Metropoliitta Arsenin koronavirusepidemiaa käsittelevä paimenkirje

Pyhäkköjen sulkeminen yhteisiltä palveluksilta tuntuu pahalta ja tilanne on varmasti puhuttanut monia. Jotkut olivat suunnitelleet ja järjestäneet elämäänsä niin, että pääsisivät paaston aikana mahdollisimman moniin jumalanpalveluksiin. Nyt tuo osallistumistoive ei infektiovaaran uhatessa ole kuitenkaan toteutunut, emmekä saa kokoontua yhteiseen rukoukseen vielä pääsiäisenäkään. Kirkon on välttämätöntä suojella jäseniään terveysviranomaisten ohjeistamilla tavoilla ja keinoilla, mutta ne eivät onneksi estä kenenkään omaa hengellistä elämää.

Ihmisillä on tässä tilanteessa toki monia muitakin huolia. Kannamme huolta omasta ja lähimmäisten terveydestä, monella on huoli työstä ja toimeentulosta tai arjen järjestämisestä, kun koulu tai päiväkoti on suljettuna. Perheeltä vaatii nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja rakkauden henkeä selvitä päivät kotona etätöitä tehden, etäkoulua käyden, pieniä lapsia hoitaen ja karanteenissa olevista iäkkäistä vanhemmista huolehtien.

Vaikeina aikoina jumalanpalvelukset ja erityisesti ehtoollinen ovat antaneet uskoville voimia. Kirkkoon ja ehtoolliselle pääseminen ovat olleet meille kaikille niin itsestäänselvyys, ettemme ehkä ole osanneet arvostaa niitä tarpeeksi. Kirkon historiaa tarkastelemalla voimme kuitenkin havaita, ettei tätä itsestäänselvyyttä ole aina ollut, eikä ole vielä nykyäänkään kaikkialla maailmassa. Monelle ajatus jumalanpalveluksen katsomisesta internetistä voi tuntua vieraalta, etenkin liturgian, koska tuolloin ei pääse osalliseksi ehtoollisesta. Pitää kuitenkin ymmärtää, että silloinkin me kaikki rukoilemme yhdessä - kukin vain omalla tahollamme.

Toivoakseni kaikki hengelliset kaitsettavani ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja noudattavat annettuja ohjeita. Vaikka emme vielä tiedä, miten tilanne jatkuu, ei meidän ole syytä vaipua epätoivoon vaan muistaa Vapahtajamme toive: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on.” (Luuk. 19:42) Tämä monille tarjottu mahdollisuus hiljaisuuteen, rauhaan ja yksityiseen rukoukseen on otettava Jumalan lahjana. Ei ole syytä kapinoida, vaan luottaa Jumalan johdatukseen, rukoilla ja lukea hengellistä kirjallisuutta. Tämänvuotinen suuri paasto tarjoaa myös mahdollisuuden oman mukavuuden, vapauden ja mielihalujen sijaan ajatella toista ja heikommassa asemassa olevaa ihmistä. Poikkeuksellinen tilanne tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä opettelemaan sopuisaa yhdessäoloa perheen kanssa, sekä auttaa ja palvella niitä, jotka ovat suljettuina karanteeniin. Kriisistä ja vaarasta huolimatta yhteinen rukous jatkuu ja me yhdessä olemme Kirkko. Aikanaan sitten ymmärrämme, mikä merkitys tällä koettelemuksella on hengelliselle elämällemme.

Kirkon työntekijät palvelevat edelleen kaikkia apua tarvitsevia. Jumalanpalveluksia toimitetaan ja niissä rukoillaan ”oikeiden syiden tähden poisjääneiden puolesta”. On myös mahdollista ottaa yhteyttä oman seurakunnan papistoon ja varata aika synninkatumukseen joko kirkossa tai kotona sekä pyytää osallistumista Pyhistä Lahjoista, sillä sekä sairaita että tällaisia poikkeustilanteita varten on suuren viikon torstaina pyhitetty kirkkoihin Lahjat, joista tarvitsevan on mahdollista osallistua.