Iloinen kevätjuhla Mikkelin kirkolla

Kaunis toukokuinen helatorstai oli houkutellut runsaan joukon seurakuntalaisia Mikkelin pyhän ylienkeli Mikaelin kirkkoon viettämään Herran taivaaseenastumisen juhlaa.Samassa yhteydessä juhlistettiin myös pyöreitä vuosia täyttäneitä seurakuntalaisia ja vietettiin toimintapiirien kevätkauden päättäjäisiä.

Hyvästelimme haikeina myös isä Makarios Alatalon ja kanttori Annaelina Ylhäisin, joiden työrupeama tässä seurakunnassa alkaa olla näillä näkymin lopuillaan.

Uusi pappi isä Mikko Mentu ja kanttori Maria Mentu olivat lapsineen läsnä juhlassa ja  aloittavat seurakunnan palveluksessa 1.6.

Juhla alkoi liturgialla, jonka toimitti isä Bogdan Grosu isä Makarioksen ja isä Mikon avustamana. Kuoroa johti Annaelina laulaen ja lukien tottuneesti vuorotellen suomeksi ja kirkkoslaaviksi - olihan seurakuntalaisten joukossa myös paljon venäjänkielisiä. Liturgian lopussa vihittiin ikonipiirissä talven aikana valmistuneet ikonit.

Liturgian jälkeen siirryttiin seurakuntasaliin, jossa meitä odottivat Ilkka Lapin johdolla valmistuneet makoisat pöydän antimet. Suolainen piirakka, karjalanpiirakat ja vadelmainen kermakakku maistuivat ja Herrasmiesten ruokakerholaiset tarjoilivat meille sujuvasti kahvia ja teetä palan panikkeeksi.

Isä Bogdan Grosu tervehti kaikkia pyöreitä vuosia täyttäneitä toteamalla, että usein vanheneminen koetaan vähän ikävänä asiana. Näin ei kuitenkaan saisi olla, sillä vanheneminenhan tuo meille kaikille ”lisää elämänviisautta, kokemusta ja hengellistä voimaa”. Yhteiskunnalla ei olisi niin hyviä valmiuksia ilman vanhempia ihmisiä, jotka ovat rakentaneet tämän maan. Rukoilemme, että Jumala soisi teille terveyttä ja voimia, jotta voisitte edelleen opastaa meitä nuorempia”, totesi isä Bogdan kiitollisena toivottaen monia armorikkaita vuosia.

Punaisen ruusun lisäksi isä Bogdanilla oli myös toisenlainen lahja pyöreitä vuosia täyttäneille. Hän yllätti seurakuntaväen laulamalla karjalankielellä Oskar Merikannon ”Reppurin laulun”. Karjalankieli tuntui luontuvan oikein hyvin ainakin mitä voi päätellä aplodien määrästä! Lisäksi hän lauloi romanialaisen balladin, joka kertoi miehestä, joka oli vetäytynyt metsiin välttääkseen maaorjuuden ja palattuaan kylään muiden seuraan, muisteli menneitä ja menetettyjä vuosia haikeudella. Viimeistään tämä kaunis balladi sai monen silmäkulman kyyneltymään.

Isä Bogdanin lämmin baritoni soi kauniisti ja taipuisasti Annaelinan säestäessä hienovaraisesti pianolla. Ilkka Lappi totesikin, meidän kaikkien yhtyessä siihen, että oopperalavat ovat menettäneet upean sankaritenorin, mutta sehän on vaan meidän onneksemme!

Toimintapiirien vetäjät kertoivat kuulumisia ikonipiiristä, käspaikkapiiristä, Herrasmiesten ruokakerhosta, kirkkokuorosta ja seniorikerhosta, jotka kaikki ovat toimineet varsin aktiivisesti talvikauden ajan.

Kuoro esitti useamman laulun mm. venäläisen, serbialaisen ja georgialaisen, joten hyvin kansainvälistä ja monipuolista ohjelmistoa on harjoiteltu vuoden aikana. Kaikki toimintapiirit tulevat jatkamaan myös ensi syksynä ja vetäjät toivoivatkin, että myös uudet ihmiset innostuisivat tulemaan mukaan.

Pia Suorsa, käspaikkapiirin vetäjä, totesi, että vaatimuksena käspaikan tekoon on vain se, ”että ihmisellä pysyy neula kädessä”, joten kynnys ei voisi olla matalampi. Käspaikkapiirin käspaikat olivat todella kauniita ja koristeellisia ja niitä täydensi usein itsetehty pitsireunus. ”Mallit otetaan sieltä mistä satutaan löytämään, niitä lainataan ja 'varastetaan' ja usein niitä myös yhdistellään oman mielen ja kauneustajun mukaan”, totesi Pia nauraen hersyvästi.

Isä Bogdan kiitti isä Makariosta ja Annaelinaa uutterasta kehitystyöstä, jota he ovat seurakunnan hyväksi tehneet ja toivotti heille monia armorikkaita vuosia, joihin koko seurakunta laulaen kiitollisena yhtyi. Molemmille ojennettiin kauniit kukat, joista isä Makarios kiitti kertomalla peräpohjalaismurteella pari hauskaa juttua ns. ”hoon päältä”.

Peräpohjolassahan sanoihin usein lisätään ylimääräisiä h-kirjaimia, joita ei muissa murteissa käytetä. Kun utelin isä Makariokselta hänen suunnitelmiaan kesäksi, hän kertoi lähtevänsä Ivaloon lohia narraamaan ja mikäs sen mukavampaa kesäpuuhaa kuin leppoisa kalastusretki Lapin kirkkaissa joissa!

Juhlan päätti seurakunnan omaksi veisuksi muodostunut ukrainalainen ”Mikael” laulu, jonka monipolvinen sävelmä alkaa jo pikkuhiljaa sujua useimmilta seurakuntalaisilta!

Isä Bogdan totesi tilaisuuden lopuksi, että seurakunta tarvitsee jokaista seurakuntalaista ja että papit ja muut toimihenkilöt ovat seurakunnassa palvelemassa seurakuntalaisia. Meitä kaikkia siis tarvitaan, joten tulkaapa mukaan jumalanpalveluksiin ja seurakunnan mukaviin toimintapiireihin!

Teksti ja kuvat: Kristiina Markkula 25.5.2017