Paasto on kääntymyksen aikaa

Suuren paaston aikana seurakunnan papisto on tavoitettavissa katumuksen sakramenttia varten. Paaston aikana tehtävämme on jättää vanha ihmisyys taaksemme astuaksemme ylösnousemuksen juhlaan. Itsetutkiskelu ja kääntymys on olennaista, jotta voimme paneutua Vapahtajan seuraamiseen ristin ja ylösnousemuksen tiellä.

Papisto ottaa vastaan katumuksen sakramenttiin sopimuksen mukaan seuraavista numeroista:

isä Bogdan 040 480 3677
isä Mikko 050 593 1383

Lisäksi Mikkelin ja Pieksämäen alueella isä Mikko päivystää katumuksia varten seuraavasti:

Mikkelin kirkko la 29.2. klo 13-16
Pieksämäen kirkko la 7.3. klo 13-16

Pohtiessamme synnintunnustusta, meidän täytyy tiedostaa ettei sillä ole tekemistä masentuneisuuden kanssa. Masennus on lamaannuttava, pysäyttävä voima, kun taas katumuksessa on kyse toivosta ja uudesta suuntautumisesta kohti Jumalan rakkautta. Kreikankielinen katumusta tarkoittava termi (μετάνοια) tarkoittaakin juuri "kääntymistä".

Katumuksen sakramentin tarkoitus ei ole hajottaa, vaan elvyttää. Rippi-isän kautta katuja voi tuoda Jumalan eteen asioita, joita hän ei ole ehkä koskaan rohjennut kenellekään kertoa. Papistoa sitova rippisalaisuus tarkoittaa että nämä keskustelut jäävät katujan ja Jumalan välisiksi asioiksi. Vaikeissa asioissa voidaan tietysti papin kanssa pohtia miten päästä tästä eteenpäin. Psykologisesti katumuksen sakramentti kuitenkin merkitsee eheyttävää kokemusta, jonka kautta katuja voi vapautua hyvinkin raskaista taakoista, joita hän on ehkä joutunut kantamaan.

Mitä sitten ovat ne synnit, joita meidän tulisi katua ja tunnustaa Jumalan kasvojen edessä? Moni vastaa ensin, ettei "tule juuri mitään mieleen". On tietysti totta, että katumukselle ei tule osallistua pakottaen, vaan joillekin asioille täytyy antaa tilaa. Itsetutkiskelua ei pidä kuitenkaan kokonaan unohtaa, vaan meidän kaikkien pitäisi muistaa, että vain Jumala on täydellinen ja siksi synnitön. Kaikki ihmiset tekevät syntiä joko tahtoen tai tahtomattaan, ja synniksi ymmärretään kaikki, mikä kääntää meitä poispäin Jumalasta. Synti on jotain meille luonnotonta, asia joka estää meitä toteuttamasta täyttä ihmisyyttä. Kreikaksi synnistä puhutaan termillä "ἁμαρτία", joka tarkoittaa "ohi ampumista". Tämä onkin hyvin osuva kuvaus.

Jotta voimme tavoittaa omat virheaskeleemme, meidän on hyvä pysähtyä Raamatun ja Kristuksen opetuksen äärelle. Itsetutkiskelua voi harjoittaa esimerkiksi vertaamalla elämäänsä johonkin tuttuun Kristuksen opetukseen, kuten "autuuden lauseisiin" tai "Herran rukoukseen". Ehkäpä helpoin tapa arvioida elämäntilaansa on kuitenkin tarkastella omaa elämäänsä rakkauden kaksoiskäskyn valossa:

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." Matt.22:37-40

Näiden kahden käskyn pohjalta meidän olisi hyvä pohtia, muistammeko me arjessa Jumalaa ja lähimmäistämme sekä osaammeko pitää huolta omasta ruumiin ja sielun hyvinvoinnista.

Siunauksellista paastonaikaa!

isä Mikko Mentu