Talkoolaisena Lammin Panagiassa

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjesti Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö Jumalansynnyttäjä  ̶ Kristuksen Kirkon ja uskovien Äiti -seminaarin. Olin lupautunut seminaariin talkoolaiseksi keittiöön, jossa valmistettiin seminaarivieraiden ruokailut. En ollut aiemmin käynyt ko. hengellisessä keskuksessa, joten odotin mielenkiinnolla millainen tuo luostarinomainen keskus olisi.

Perillä Lammilla minua odottikin melkoinen yllätys. Hengellinen keskus, Panagia, oli huomattavasti suurempi kuin olin etukäteen arvellut – alue on peräti 34 hehtaarin suuruinen ja siellä on useampia erilaisia asuinrakennuksia. Se on aiemmin toiminut isona kehitysvammaisille tarkoitettuna hoitolaitoksena, joka on sittemmin lakkautettu.

Säätiön toiminnasta

Perintösäätiö järjestää Athosta arvostavien tahojen kanssa erilaisia seminaareja, kokoontumisia, näyttelyitä, pyhiinvaellusmatkoja ja julkaisee keskeistä ortodoksista, erityisesti Athosvuorta koskevaa, kirjallisuutta. Kirjakauppa Filokalia onkin yksi parhaimmista ortodoksisista kirjakaupoista, joihin olen tutustunut.

Vakinaisesti hengellisessä keskuksessa asuvat pyrkivät luostarinomaiseen asumismuotoon, mikä tulikin selvästi esiin jopa näin lyhyellä viikonloppuvierailulla. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen luostari vaan keskus muistuttaa enemmänkin ortodoksista, hengellistä kulttuurikeskusta, joka pyrkii tuomaan esiin Athosvuoren luostarielämää ja tuo mm. athoslaisia munkkeja vierailulle Suomeen.

Tämän kertaisen seminaarin pääluennoitsija oli munkki Nikon Athosvuorelta.

 

Jumalanpalvelusta ja talkootyötä

Naispuolisten talkoolaisten asuinhuoneet sijaitsevat päärakennuksessa ”Karieksessa”, jossa on myös keskuksen kirkkotila. Huoneet ovat siistit ja yksinkertaiset. Lämmintä vettä ei tällä kertaa tiloihin saatu, mutta mukava rantasauna soi hikisen päivän lopuksi leppeät löylyt ja järvivesi oli juuri niin viileätä kuin se tänä kesänä on ollut kaikkialla.

Perjantaina tehtäviimme Ilkan (Ilkka Lappi) kanssa kuului tukussa käynti, joka olikin aikamoinen urakka. Toimme nimittäin ruokatavaroita noin 60 hengelle, joten Ilkan auto oli  täpötäynnä, kun suunnistimme Lahdesta takaisin keskukseen. Tämäkään ei vielä riittänyt vaan jouduimme täydentämään ruokavaroja Lammin K-kaupassa. Perjantai-iltana ehdin vielä osallistua ehtoopalvelukseen ennen nukkumaan menoa.

Lauantaiaamuna kiirehdin klo 6 alkavaan aamupalvelukseen ja liturgiaan, jonka toimitti isä Mikael Valamon luostarista. Heti palveluksen jälkeen suuntasin kohti keittiötä, jossa alkoivat tositoimet.

Keskuksen keittiössä häärää emäntänä Marja-Liisa Ojansivu, joka otti meidät iloisesti vastaan. Ja sitten alkoikin vihannesten pilkkominen, silppuaminen ja leikkuu ja erilaiset muut ruoanvalmistelutehtävät, joita tein Ilkan ja Marja-Liisan pätevässä ohjauksessa. 

Keittiöhommat eivät varsinaisesti koskaan ole kuuluneet vahvuuksiini tai edes mielipuuhiini, joten opittavaa olikin runsain määrin. Opin mm. leikkaamaan sipulin aika kätevästi pieniksi paloiksi ja ”itkettämään” munakoisoja! Keittiössä hääräsi myös muutamia muitakin talkoolaisia ja juttu lensi ja naurua piisasi, vaikka joskus jouduimmekin pistämään vähän juoksuksi, että saimme ruoan pöytään ajallaan. Välillä piti ihan varta vasten pysähtyä ja hörpätä itsekin kuppi kuumaa ja muistaa syödä jotakin, että jaksoi päivän kiireissä. 

Lammin Panagian ruoanvalmistuksessa ei käytetä lainkaan lihaa. Muut ruokalahjoitukset rahalahjoitusten ohella ovat kuitenkin hyvin tervetulleita.

Keskuksessa on tapana lounaalla kuunnella lukijan lukemia pyhien kertomuksia samalla kun syödään hiljaisuuden vallitessa, aivan kuten luostareissa on tapana. Ruoka tietysti myös siunataan aluksi ja hiljainen ruokahetki onkin tervetullut tähän muuten niin meluisaan ja hektiseen maailmaan.

Seminaarin annista emme valitettavasti tällä kertaa päässeet osallisiksi, koska laitteet, joiden avulla seminaarin esitelmät kuuluisivat myös keittiöön, olivat lainassa toisaalla, joten tyydyin utelemaan seminaariin osallistuneelta mikkeliläiseltä Mirja Hongolta joitakin keskeisiä asioita luentojen annista. Isä Nikon oli tehnyt moneen syvän vaikutuksen rauhallisella ja syvällisellä opetuksellaan Jumalan Äidistä ja hengellisestä kilvoituksesta.

Lauantaina pääsin välillä iltapäivällä vapaaksi ja kiertelin keskuksen aluetta valokuvia näppäillen. Alue on laaja ja erilaista kunnostustyötä on erittäin paljon, koska osa rakennuksista vaatii mittavia korjauksia ja ympäristöäkin pitäisi jossain määrin raivata. Paikka on kuitenkin sinällään varsin luonnonkaunis ja niittykukat kukoistivat parhaimmillaan.

Sunnuntaina oli noustava aikaisin, jo klo 7.30, mutta muuten se menikin sitten jo lähes rutiinilla. Aamupala, joka muuten sisälsi ternimaidosta valmistettua uunijuustoa, oli päivän hitti! Päivä päättyi klo 14.00 maittavaan kalalounaaseen, jonka jälkeen seminaarivieraat ja mekin suuntasimme auton keulan kotia kohti – jossain määrin väsyneinä (meinasin nukahtaa autoon paluumatkalla!) mutta tyytyväisinä.

 

Marjasato talteen

Kokemus talkoolaisena oli kaiken kaikkiaan mukava ja isäntäväki Hannu ja Anna Pöyhönen ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja olivat kovin kiitollisia talkooavusta. Talkooapua kuten myös rahalahjoituksia tarvitaan jatkuvasti, sillä tehtävää on paljon. 

Elokuun toisella viikolla odottaa noin sataviisikymmentä marjapuskaa poimijaansa – toivottavasti ei turhaan, jotta saadaan marjat ja vitamiinit talteen. Tästä urakasta ei piskuinen vakituinen asujaimisto selviä ilman apua, joten jos sinulla on mahdollisuus auttaa, niin otapa yhteyttä Panagiaan osoitteella info@athossaatio.fi. Allekirjoittanut taitaa livistää juuri tuolloin Muonioon Keimiötunturin kupeeseen, joten en valitettavasti pääse auttamaan tässä hommassa...

Kuvat ja teksti: Kristiina Markkula 3.8.2017. Aamiaiskuva: Ilkka Lappi.