Isä meidän

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme,
ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
(Sillä sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on valtakunta, voima ja kunnia nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.)

Isä meidän on erityinen rukous, jonka itse Kristus Jumala on meille opettanut. Isä meidän -rukous, jota kutsutaan myös Herran rukoukseksi, mainitaan Kristuksen vuorisaarnassa Matteuksen evankeliumin luvussa 6 sekä Luukkaan evankeliumin luvussa 11, jossa opetuslapset pyytävät Kristusta opettamaan heitä rukoilemaan. Ihmisille on rukouksen kautta lahjoitettu oikeus kutsua Jumalaa Isäksi. Koko ihmiskuntaa yhdistää sama rakastava Isä, joka tuntee meidät ja kuulee hiljaiset rukouksemme.

Rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille kaikkea, mitä elääksemme tarvitsemme, ja suojelisi meitä kaikesta pahasta. Rukoilemme anteeksiantoa lupautuen samalla antamaan itsekin anteeksi toisille. Ennen kaikkea pyydämme nöyrin ja luottavaisin sydämin, että kaikessa toteutuisi Jumalan tahto.

Isä meidän -rukous on kirkkomme yleisimpiä rukouksia. Se kuuluu osaksi alkurukouksia ja hetkipalveluksia, joissa se on tapana lukea. Erityisen juhlallisesti Isä meidän -rukousta on tapana laulaa avioliittoon vihkimisessä sekä liturgian loppuosassa, jolloin yleensä koko kansa kanttorin johdolla yhtyy lauluun.

Ortodoksisessa kirkossa käytetään Isä meidän -rukouksesta niin sanottua ekumeenista sanamuotoa, joka on Suomen kirkkojen yhteisesti hyväksymä. Lisäksi ortodoksikirkossa on tapana, että rukouksen päätöksen, doksologin, lausuu pappi. Maallikkona toimittaessa se jätetään lukematta.