Ehtooveisu

Oi Jeesus Kristus, Sinä pyhän kunnian,
iankaikkisen taivaallisen Isän, pyhän autuaan ihana Valkeus.
Elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton
me veisaten ylistämme Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Jumalan Poika, Elämänantaja. Kohtuullista on, että Sinulle kaikkina aikoina
hartain äänin ylistystä veisataan. Sen tähden maailma Sinua ylistää.

Oi Jeesus Kristus -veisua kutsutaan myös ehtooveisuksi, sillä sitä on tapana laulaa iltaisin ja erityisesti ehtoopalveluksessa. Ehtooveisu on yksi varhaisimmista tunnetuista kirkkolauluista ja peräisin 2.-3. vuosisadalta. Sen iästä kielii sekin, ettei sillä ole nimettyä tekijää tiedossa.

Vanhan Testamentin ajoilta on peräisin tapa sytyttää lampukka tai kynttilä ennen rukouksen alkua. Varhaiset kristityt omaksuivat perinteen jälleen käyttöönsä. Alkukristillisenä aikana kristityillä ei ollut mahdollisuutta kokoontua julkisesti vainojen takia, joten he kokoontuivat salaisissa paikoissa ja yleensä iltaisin tai öisin. Kynttilöiden ja lampukoiden valossa he lauloivat ehtooveisun.

Rukous on hyvin runollinen ja viittaa meidän Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, "ihanaan Valkeuteen", joka symboloi myös Jumalan valtakunnan autuutta, pyhyyttä ja loppumattomuutta. Veisussa ylistämme Pyhää Kolminaisuutta ja kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut meidän elää kuluneen päivän. Lopussa kuvataan sitä, miten koko luomakunta taivaassa ja maan päällä laulaa Jumalalle lakkaamatonta ylistysveisua. Laulaessamme kiitosta Jumalalle me maailmassa elävät liitämme äänemme pyhien taivaalliseen kuoroon.

Ehtooveisulla on kiinteä paikka ehtoopalveluksessa avuksihuutostikiirojen ja pienen saaton jälkeen. Juhlapäivän suuressa ehtoopalveluksessa ja vigiliassa ehtooveisu on tapana laulaa. Arki-iltojen ehtoopalveluksessa se ohjeiden mukaan luetaan.

Ehtooveisun kauneus ja runollisuus ovat inspiroineet monia säveltäjiä, esimerkiksi Tsesnokovia, Arhangelskia ja Bashmakovia. Perinteisenä tunnettu, vigiliakirjaan painettu ehtooveisu on A. Dvoretskin käsialaa. Lisäksi Suomessa käytetään paljon niin kutsuttua kreikkalaista sävelmää ja valamolaista sävelmää.