Kristiina Markkula: Kohtaamisia kirkonmäellä

Lokakuun viimeistä sunnuntaita vietettiin Mikkelin Ylienkeli Mikaelin kirkossa kaksikielisellä liturgialla, johon oli kerääntynyt runsas joukko seurakuntalaisia. Liturgian toimittivat isä Makarios Alatalo, isä Pekka Jyrkinen ja isä Pavel Pugovkin. Liturgian jälkeen siirryttiin seurakuntasaliin viettämään yhteistä juhlaa teemalla ”Kohtaamisia kirkonmäellä”.

Seurakunnan diakonia- ja lähetystyötoimikunta oli järjestänyt kirkkoväelle antoisan ja tapahtumarikkaan päivän ruokailuineen. Pöydät notkuivat monenlaisista herkuista: venäläisiä, armenialaisia, kreikkalaisia, unohtamatta kotoisia, karjalaisia ja savolaisia lähiherkkuja. Valitettavasti en ehtinyt maistaa houkuttelevan näköistä armenialaista perinneruokaa ”Habi Zengiliä”, joka oli valmistettu jauhelihasta, kanasta, riisistä, herneistä ja maissista ja maustettu paprikalla ja mustapippurilla. Se ehti loppua ennen kuin ehdin toiveikkaana pöydän ääreen lautaseni kanssa!

Ruokailun ja kahvin lomassa saimme tutustua pienimuotoiseen käsityönäyttelyyn, johon seurakuntalaiset olivat tuoneet tekemiään erilaisia puukäsitöitä, pääsiäismunia, käsinmaalattuja koristeastioita sekä taidekäsitöitä. Tarjolla oli myös erilaisia työnäytöksiä kuten pitsinnypläystä, kirjontaa, ikonimaalausta ja karjalanpiirakan tekoa.

Utelin Helena Mölkäseltä hyvän karjalanpiirakan saloja ja hän kertoikin auliisti, mistä syntyvät suussasulavimmat karjalanpiirakat.

- Ruiskuoren täytyy olla ohuttakin ohuempi ja jauhoina käytetään mieluimmin ruissihtijauhoja, jotta syntyisi hyvä sitko. Puuron täytyy antaa hautua rauhassa hiljaisella tulella, jotta siitä tulisi tarpeeksi makea ja maitona käytetään vain täysmaitoa, ei siis mitään kevytmaitotuotteita. Ja kaiken kruunaa aito voi eli karjalanpiirakat saa voidella vain voilla. Ei ehkä ihan ravitsemusterapeuttien suosittelemaa jokapäiväistä tuotetta,  mutta rehellistä lähiruokaa ja ah niin makoisaa kuitenkin!

Ikonimaalausta esittelivät Hellevi Saarinen ja Ritva Jorasmaa, jotka kertoivat harrastuspiiriin kuuluvan noin kymmenkunta harrastajaa, joita ohjaa Päivi Grönlund. Ikonimaalauksessa on tärkeätä keskittyminen, kiire täytyy maalatessa unohtaa. Kaikki yksityiskohdat tulee tehdä huolella ja niinpä Hellevillä olikin käytössään suurennuslasi, sillä hän oli juuri maalaamassa Jeesus Kristus – Hyvä paimen -ikonia, joka oli hyvin pienikokoinen. Hän sanoi tekevänsä sen lapsenlapselleen joululahjaksi. Ikoneissa käytetään maavärejä ja lehtikultaa, joka kiilsikin kauniisti tässä pienessä ikonissa. Ritva puolestaan maalasi pyhän apostoli Timoteuksen ikonia.

Seuraavassa pöydässä tapasin Hanna Viljakaisen, joka nypläsi pitsiä. Hän oli aiemmin tehnyt kirjailutöitä, joihin tarvittiin myös pitsiä, joten hän päätti opetella pitsinteon itse, sillä ainahan käsityönä tehty pitsi teollisen pitsin voittaa.

Puuesineitä oli tuonut mukanaan Ahti Rouhiainen. Nämä taidokkaasti veistetyt puuesineet oli tehty mm. vaahterasta, tervalepästä ja lainekoivusta. Ahti tekee myös ikoninpohjia. Puutyöt eivät ole ainoa harrastus, sillä myös harmonikka soi nätisti tämän käsistään kätevän miehen sormissa. Seuraavassa pöydässä oli Olga Silvanin maalaamia kauniita posliiniesineitä, joiden värit hivelivät silmää.

Pertti ja Eeva-Liisa Pirhonen olivat tuoneet näytteille osan vanhoista esineistään, jotka voisivat kokonaisuudessaan muodostaa vaikkapa keskikokoisen kotimuseon. Joukossa oli mm. ekologisempi tiskiharja eli huosiain, josta erityisesti pidin. Sen voi tehdä itse, jos on näppärä käsistään ja onnistuu saamaan sopivaa tuohta, josta sen voi taitella.

Eeva-Liisalla  oli mukanaan suuri määrä eri tavoin koristeltuja pääsiäismunia. Hän kertoi, että muna on elämän ja ylösnousemuksen symboli, joka löytyy niin egyptiläisestä kuin kiinalaisesta ja suomalaisestakin mytologiasta. Munia voidaan värjätä, raaputtaa tai koristaa mitä erilaisimmin tavon tai niitä voi valmistaa vaikkapa marsipaanista ja karamelliväreistä! Fabergen kultaiset helmin koristellut jalokivimunat ovat todellisia kultasepän taidonnäytteitä.

Eeva-Liisan oma munien maalausharrastus lähti käyntiin 1970-luvun puolivälin jälkeen ja on jatkunut aina näihin päiviin asti. Hän etsii uusia koristemalleja eri puolilta ja mukana kulkee aina pieni vihko, johon koristeaiheet saa nopeasti jäljennettyä. Eeva-Liisa on tähän mennessä maalannut yli 2000 munaa – upea saavutus!

Viiimeisessä tarkastelemassani pöydässä esitteli taidekutoja Julio Tubal kauniita taidekäsitöitään, jotka hehkuivat kaikissa sateenkaaren väreissä.

Iloinen puheensorina täytti salin, kun ihmiset ihastelivat käsitöitä, tutustuivat toisiinsa ja kertoivat kuulumisiaan. Väliin saimme kuulla sävelmiä eri maista kirkkokuoron esittämänä. Teemaan sopivasti kuoro esitti serbialaisen, bulgarialaisen ja kreikkalaisen sävelmän ja lopuksi myös suomalaisen kansansävelmän ”Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu Saimaan rannalla ruikuttaa”. Tällä varmaan viitattiin leikkimielisesti uuteen syntyvään Saimaan seurakuntaan, joka muodostuu ensi vuoden alussa, kun Mikkelin seurakunta liittyy Varkauden seurakuntaan.

Isä Pavel ja hänen tyttärensä Elizabeta lauloivat venäläisiä ja karjalaisia lauluja. Voi minkä lahjakkuuden ooppera onkaan isä Pavelissa menettänyt kirkolle – meidän ortodoksien onneksi!

Mukana juhlassa oli läheisen maahanmuuttajakeskuksen asukkaita Irakista ja Syyriasta, sillä olihan juhlan tarkoitus myös kerätä rahaa Syyrian sodan uhreille ortodoksisen avustusjärjestön Filantropia ry:n kautta. Jokainen sai lähtiessään ekumeenisen vastuuviikon johdosta ”Turvassa?” -esitteen, jossa Suomen kirkot Suomen ekumeenisen neuvoston johdolla tuovat esiin pyrkimyksensä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Hyvin tuntuivat maahanmuuttajaystävämme viihtyvän seurassamme, kun utelin heidän kuulumisiaan. He ovat muslimeja, mutta se ei haitannut heidän osallistumistaan teemapäiväämme.

Isä Pekka Jyrkinen kiitti päivän lopuksi kaikkia, jotka olivat osallistuneet tapahtuman valmisteluihin. Samalla hän painotti rakkauden ja yhteisyyden merkitystä ihmisten välisissä suhteissa ja viittasi myös tällä ekumeeniseen vastuuviikkoon, jota parhaillaan vietämme. Tähän loppuun sopiikin vastuuviikon esitteestä löytämäni rukous, joka päättäköön kohtaamisia kirkonmäellä -teemapäivämme.

Jumala,
me rukoilemme,
anna meille tahtoa, voimaa ja rohkeutta,
että me aina ja kaikkialla
toimisimme sen puolesta,
että sinun rauhasi
ja sinun tarjoamasi turvallisuus
tulisi kaikkien kohtaamiemme
ihmisten osaksi.
Aamen.

Teksti ja kuvat: Kristiina Markkula  

---